**AHËRO > sm ahero, Eurén 1860 ahera a.

A hauras, hapero, kuiva, huono (maa, pelto, hanki, leipä, pilvi)

Merkitysten levikki
					A	a

		a	a
			a

⇒ (Hä) Sa Kk aherikko somerikko, vähämultainen soramaa

Balttilaislainaetymologia

< kksm **ašëra

← ba *až-er- ~ kr ἀγρός pelto; keto, kenttä; maaseutu; maatalo

⇐ kr ἄγω kuljetan, vien, tuon; vietän < kie h₂eǵ- (LIV 255–6)

Anttila 2000: 133–5 kertoo, että kr ἀγρός on alun pitäen merkinnyt ’avointa, villiä maata’, ja esittää s. 245, että myös ims s:n merkitys ’hapero, kuiva maa’ liittyy sekä ’tuuleen’ että ’(hakkuu)aukkoon metsässä’, ’tuuli’ ja ’puunhakkuu’ taas voidaan johtaa ’ajamisesta’, kie h₂eǵ-.

Muu selitys

SSA vertaa s:a ahera sm s:iin aherrus ’palaneen t. puretun rakennuksen t. tulisijan raunio; (paik. myös) hiillos (kasken jäljeltä t. uunissa); leivinuunin pohja’ ja v:iin ahertaa₂ ’tuiskuttaa, tunkea, ahtaa; tuppautua’.

Päätelmät

Kr sanalla ei ole vastineita ba-sl kielissä ja esitetyt merkitysyhteydetkin ovat hypoteettisia. Myöskään sanojen aherrus ja ahertaa merkityksiä ei ilman muuta voi liittää s:n ahero yhteyteen.

Ilmeisesti Sa Kk ahero ja K L M aher selittyvät (toisistaan erillisinä) merkityssiirtyminä mksm s:sta *ahtëra > Hä Ep ahtera, va ahtõra (~ Ep ahde, ahtere, ahteri), va ahõr: ahtõrõõ; R–S T V aher: ahtra; R M–V aher ~ ah(h)eŕ: ahtre ~ ahtrõ ’maho (lehmä)’, jolloin motivaationa on ollut ’hedelmätön maa’.

Ei ← ba.