Etymologiadata:imsm:(h)osja

*(h)osja

Vastineet:

• Suomi: hosia
• Karjala: huosja
• Vepsä: hozj
• Vatja: õźźa
• Pohjoisviro: osi
• Eteläviro: osi
• Liivi: vȯžā

mksm. *(h)osja (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hosia (JuslP, Gan 1786; etup. Peräp Länsip, hajat. muualta länsimurt.), rinn. hosiainen, hosiaiskorte, hosio, hossi, hose, hoisruoho; (melko laajalti itämurt.) huosia(korte), huosiain, huosio(korte) ’kangas-, joskus myös järvikorte, Equisetum hyemale tai fluviatile / (Winter-, Schlamm-)Schachtelhalm’
~ ka huosja ’(kangas)korte’ | ly huod́ž́(e̮) | ve hoźj | va e̮źźa, (Kukk) hōsia (< sm) | vi osi (g. osja), murt. oosi | li vož́ā id. (sm > lpN hoašˈšâ, Lu U åssjē, Pi ōššie ’korte’).

Ilm. samaa alkuperää kuin huosia ’pesin (usein kangaskortteestakin tehty)’, vrt. nr murt. skäfte(gräs), skurskäfte t. fräken, skavfräken, -gräs ’kangaskorte’, joissa skäfte samaa alkuperää kuin skaft ’varsi’, skura ’hangata, pestä esim. huosialla’, skava ’hangata, hieroa’.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1859 Anteckn 85 (sm ~ ve)
• Wichmann 1911–12 FUF 11 243–44 (+ ka)
• Toivonen 1928 FUF 19 87–88 (+ ly va vi)
• SKES 1955 81–82 (lp < sm, vrt. huosia)

[hosia Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hosia