| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Thomsen 1890: 146–7
|
|
- |
|
|
? < *ehvo *ehva tuskin ← ba vrt. lt ašvà vanh. eschwa ’tamma’
|
Merkitysero on suuri
|
| Ojansuu 1908 Vir: 33–5
|
+ |
+ |
|
|
Puolesta
|
Sananalkuinen h- on syntynyt sanansisäisen -h-n ennakoivasta vaikutuksesta kuten sanassa hiha < iha; merkityksestä vrt. lt žirgas ’hevonen’ → sm härkä ja sm lehmä = ers лишме, mkš ľišmä 'hevonen'
|
| Ruoppila 1943: 87–8
|
- |
|
|
|
Vastaan
|
Vs h-alkuisuus todistaa vokaalialkuisen muodon alkuperäisyyttä vastaan
|
| Liukkonen 1999: 46–7
|
+ |
|
|
|
Tarkennus: < ksm *šešvo < *ešvo ← ba ešvō
|
Assimilaatiolla *ešvo > *šešvo on vastineensa sanassa hevonen ← ba [ks. tarkemmin]; merkityksestä vrt. saa áldu ’vaadin’ = ers эльде ’tamma’
|
| IMSK III 2010: 116–17
|
+ |
|
+ |
|
Tarkennus: < mksm *(h)ehvo
|
[Ims äänteellisten ja levikkipiirteitten analyysiä ksm rekonstruoktion ja sanan iän kannalta]
|
| Heikkilä 2012 FUS: 19
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Sanan takavokaalisuus johtuu lähtökielen e:n takaisuudesta
|
