Etymologiadata:imsm:(h)ëhku
*(h)ëhku
Vastineet:
mksm. *(h)ëhku (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hehkua (Agr; laajalti länsi- ja itämurt.) ’glühen’, hehku, hehkuttaa (Agr) ’saattaa hehkumaan; elähdyttää’; hehka, hiehka ’hehkuva hiillos; tulen loiste; kuumuus; (Lönnr 1874 myös) kiivaus, into’, hehkava ’loistava, heleä; kaunis, hemaiseva’, hehkeä, hiehkeä ’hehkuva, loistava, hohtava; raikas, kukoistava, verevä’
~ ink hehkua, hēhkua | kaE hehkuo ’hehkua’, P hehkie ’kukoistava, uhkea, hehkeä’ | vi hõhk (g. hõhu, hõha; Wied) ’henkäys; ilma’, hõhkada (Wied) ’puhaltaa; loistaa, hohtaa, hehkua’, õhk (g. õhu) ’ilma’, õhkuda ’hehkua, hohkaa, huokua, uhkua’ | li ē̮ʾgə, īʾgə, ǖʾgə ’hehkua; polttaen kirvellä’.
~ ink hehkua, hēhkua | kaE hehkuo ’hehkua’, P hehkie ’kukoistava, uhkea, hehkeä’ | vi hõhk (g. hõhu, hõha; Wied) ’henkäys; ilma’, hõhkada (Wied) ’puhaltaa; loistaa, hohtaa, hehkua’, õhk (g. õhu) ’ilma’, õhkuda ’hehkua, hohkaa, huokua, uhkua’ | li ē̮ʾgə, īʾgə, ǖʾgə ’hehkua; polttaen kirvellä’.
Lähdekirjallisuus:
- VW 1 1874 170 (sm ~ vi)
- Kettunen 1925 LivSpr 84 (+ li)
- SKES 1955 64
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:(h)ëhku/th