Etymologiadata:imsm:äkki
*äkki
Vastineet:
mksm. *äkki (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
äkki: sijam. äkkiä (JWegelius 1747; yl.) ’schnell, plötzlich, sofort’, äkisti, äkistä (Agr) id., yhd. äkkijyrkkä, äkkilähtö, äkkipikainen, äkkipikaisuus (Koll 1648), äkkivihainen (Agr), äkkiväärä; äkkiarvaamatta, yhtäkkiä (< yhtä äkkiä), johd. äkkinen: yhtäkkinen, äkkiseltä(än), äkillinen (Agr), äkkinäinen (Ljungo 1601) ’tottumaton, outo (itämurt. ja ymp.); jyrkkä, äkkipikainen; äkillinen (nämä hämmurt. Satak EPohjanm Verml)’
~ ink äkkiä, äkkī ’äkkiä’, äkki ’(äkki)jyrkkä’, äkkinäin ’id.; yhtäkkinen’ | ka äkkiestäh ’oudokseltaan’, äkkinäine ’äkkinäinen, tuntematon, outo’ | ve äkkid ’äkkiä’ | va ättši ’jyrkkä’, ätšissǟ ’äkisti’ | vi äkki ’(yht)äkkiä, arvaamatta’, äkitselt id., äkiline ’äkillinen, äkkinäinen; äkkipikainen’.
~ ink äkkiä, äkkī ’äkkiä’, äkki ’(äkki)jyrkkä’, äkkinäin ’id.; yhtäkkinen’ | ka äkkiestäh ’oudokseltaan’, äkkinäine ’äkkinäinen, tuntematon, outo’ | ve äkkid ’äkkiä’ | va ättši ’jyrkkä’, ätšissǟ ’äkisti’ | vi äkki ’(yht)äkkiä, arvaamatta’, äkitselt id., äkiline ’äkillinen, äkkinäinen; äkkipikainen’.
Mahd. samaa (deskr.?) alkuperää kuin s.v. äkä main. sanat. Vrt. myös äkätä. — Sm > lpN hækˈkâ, Lu hähkkat (E U) ’äkkiä, odottamatta’, N hǣkkâs (Ko), In hækka (Kld) ’odottamaton (jk hyvä; N); erittäin hyvä (ruoka; In); outo (Ko Kld)’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 123 (sm ~ va)
- Wiedemann 1871 MP 7:17:2 102 (+ vi)
- Wiklund 1896 SUST 10 180 (sm ~ lpN)
- Tunkelo 1938 Suomi 5:20:1 38 (+ ve)
- Rytkönen 1940 tm 63 (deskr. alkuperää?)
- Qvigstad 1946 FUF 29 45 (lp < sm)
- SKES 1978 1869–70 (+ ink ka)