Etymologiadata:imsm:voolë-

*voolë-

Vastineet:

• Suomi: vuolla
• Karjala: vuolla
• Vepsä: vol’da
• Vatja: voolla
• Pohjoisviro: voolima
• Eteläviro: vu̬u̬ĺma
• Liivi: ūolõ

mksm. *voolë- < kksm. *woolë- < vksm. *walǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vuolla (Agr ’hakata (kiveä tasapintaiseksi)’, Finno n. 1580 ’kaapia’; yl.) ’irrottaa veitsellä t. vuolimella viiltäen lastuja, ohuita viipaleita; silottaa, höylätä / schnitzen; glätten, hobeln’, paik. murt. myös ’riuduttaa, tehdä heikoksi (tauti ihmistä)’, vuolia (Jusl 1745; ELSatak ja ymp.) ’vuolla, veistellä, leikellä’, vuolin ’(koverateräinen) vuoluase’, vuolu (yhd. vuolukivi, -rauta), vuolake, vuoleke ’vuolemalla saatu viipale, lastu’, vuolema (LUus ESatak ja ymp., osin VarsSm) ’puun kyljessä oleva haava’, vuolettua (Häme, osin VarsSm Satak Kymenl), vuoltua (paik. hämmurt.) ’heltyä (hampaat)’ (vrt. samanmerkityksisiä sanoja huolema, huolettua, huoltua s.v. huoltua)
~ ink vōlla ’vuolla, kuoria’, vōlin ’vuolin’ | ka vuolla ’vuolla; pilkkoa’ | ly vuolta ’viiltää, kaapia’ | ve voĺd́ä ’höylätä; vuolla’, voĺiń, voĺim, voĺm ’vuolin’ | va vōlla ’vuolla’, vōlī ’vuolinrauta’ | vi voolida ’vuolla; muovata; hieroa’ | li ūolə ’leikata, veistellä’

= lp vuollât, fuollât ’vuolla’ | votj ve̮li̮ni̮ ’siloittaa veitsellä; kaapia; leikellä’ | syrj ve̮lalni̮ id. | vogI L walt-, P wolt- ’vuolla’ | ostjI P wălt-, E wăttə- ’höylätä; kovertaa, vuolla, kaapia vuolimella’.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 556 (sm ~ lp)
• Castrén 1844 EGS 164 (+ syrj)
• Ahlqvist 1871 KO 69 (+ vi li)
• MUSz 1873–81 556 (+ vog ostj)
• Ahlqvist 1880 NOstj 157
• O. Donner 1882 Suomi 2:15 287 (+ votj)
• Setälä 1890–91 ÄH 483 (+ ka)
• Wichmann 1914–22 FUF 15 27
• Kettunen 1922 LVeHA 2 38 (+ ve)
• Toivonen 1933 FUF 21 122
• FUV 1955 126
• FUV2 1977 138
• SKES 1978 1818–19 (+ ink ly va)
• EEW 1982–83 3911
• UEW 1988 579–80
• Sammallahti 1988 UrLang 554 (ei vog ostj)

[vuolla Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vuolla