Etymologiadata:imsm:utë-lë-

*utë-lë-

Vastineet:

• Suomi: udella
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *utë-lë- < kksm. *utë- < vksm. *učǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

udella (JuslP, Gan 1787; etup. itämurt. KPPohjanm) ’urkkia, kysellä / neugierig Fragen stellen, ausfragen’, johd. utelias ~ (sm ? >) ka utelija (run.) ’utelija’, utelias, *uvella: (run.) »arvoan utelematta»; kantasana *utea ’etsiä’ ilm. sm muodossa uten (PSatak, osin EPohjanm) ’tarkasti, huolellisesti, perin pohjin’, jonka johd:ia myös mahd. utautua (PKarj Kain ja ymp.) ’osua, joutua, sattua jhk’

= lp occât ’etsiä, hakea’, johd. occâlit ’etsiä nopeasti ja innokkaasti; kaivata jtak’.

Lähdekirjallisuus:

• Wiklund 1896 SUST 10 270 (~ uusi)
• Paasonen & Siro 1948 OTschW 162 (sm udella ~ tšer uδə̑lam ’rukoilla’)
• T. Itkonen 1970 Sananj 12 6–11 (~ lp occât)
• SKES 1975 1512 (+ ka < sm; joko ~ uusi tai ~ lp tai ~ tšer), 1556 (s.v. utauta; tähän mahd. myös utautua)
• UEW 1988 587 (kuuluminen s.v. uusi main. sanojen yhteyteen hyvin epävarmaa)

[udella Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:udella