Etymologiadata:imsm:tutka⇒
(Ohjattu sivulta Etymologiadata:imsm:tutka→)
*tutka⇒
Vastineet:
- Suomi: tutka(in)
- Karjala: tutkain
- Vepsä: tutkmed
- Vatja: tutkamõ
- Pohjoisviro: tutkas
- Eteläviro: tuka
- Liivi: tutkām
mksm. *tutka⇒ < kksm. *tutka < vksm. *tuďka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tutkain (Agr) ’(et. teräaseen, neulan) kärki, terä (EKPohjanm); kangasta kudottaessa jäljelle jäänyt loimilangan loppupää (yl.) / Spitze, Klinge; beim Weben übriggebliebenes Ende des Kettfadens’, tutka (paik. murt.) ’loimilangan loppupää; piikki’, tutkia (Agr) ’ottaa selvää jstak’ alkuaan ehkä ’koetella, tunnustella (piikillä tms.)’, tutkimus (Schr 1637 ’rangaistus’, nykymerk. Flor 1678), tutkinto (As 1681), tutkija (Agr)
~ ink tutka: tutampǟt ’loimilangan päät’, tutkamet id., tutkia ’kysellä’ | ka tutkain ’loimilangan pää; rihmapalmikko’, tutkie ’tutkia’ | ly tutkamed ’loimilangan päät’ | ve tutkmed id. | va tutkame̮d, tutke̮me̮d id., tutkia ’tutkia’ | vi (murt.) tuka (g. tukme) ’päreen palamatta jäänyt loppupää; loimilangan pää’, tutkamed (mon.) ’loimilangan päät’ | li tutkām, (Sal) tutk ’loppu; kärki; (veneen) perä’
~ ink tutka: tutampǟt ’loimilangan päät’, tutkamet id., tutkia ’kysellä’ | ka tutkain ’loimilangan pää; rihmapalmikko’, tutkie ’tutkia’ | ly tutkamed ’loimilangan päät’ | ve tutkmed id. | va tutkame̮d, tutke̮me̮d id., tutkia ’tutkia’ | vi (murt.) tuka (g. tukme) ’päreen palamatta jäänyt loppupää; loimilangan pää’, tutkamed (mon.) ’loimilangan päät’ | li tutkām, (Sal) tutk ’loppu; kärki; (veneen) perä’
= ? lpN duŧkum, duŧkun (E Pi Lu) ’lehden silmu; koivun norkko’ (lpN duŧˈkâmâk (mon.) ’loimilankojen päät’ ja N duŧˈkât (In Ko) ’tutkia’ < sm) | votj tuĺi̮m ’puun latvan nuori verso’ | vogE taĺək, I taĺəχ, L taĺk, P taĺəχ ’huippu, kärki; joen latva’ | ostjI tö̆j, E tĕj, P tä̆j ’(puun, joen) huippu, latva; loppupää, kärki; merran perä’ | unk tőgy (vanh. kiel. tölgy, tőlgy) ’udar, vedin’. Ks. myös tutka.
Lähdekirjallisuus:
- Wiedemann 1859 MélR 3 213 (sm ~ li)
- VW 1 1874 121 (+ vi lp)
- Qvigstad 1881 Beiträge 64 (sm tutkia > lp duŧkat ’tutkia’)
- Setälä 1896 NyK 26 436 (sm tutkia ~ ka ? ~ lp duŧkat, ? huŧkat)
- Wichmann 1911–12 FUF 11 208 (+ votj vog ostj unk)
- Rapola 1920–21 Suomi 4:17 263 (+ ve va)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 18 (sm tutkain ~ ve), 20 (sm tutkia ~ ve tutškta ’survoa’)
- Hakulinen 1938 Hyvä Tuomas 135–36 (v:n tutkia merk:n kehityksestä; ~ ve tutškta)
- Posti 1953–54 FUF 31 84 (ims ~ lp votj vog ostj)
- FUV 1955 120 (~ lp votj vog ? ostj)
- E. Itkonen 1956 UAJ 28 76 (lp, jos tähän < sm; votj vog epävarmoja)
- SKES 1975 1435–36 (+ ly; ? ~ lp votj vog ostj)
- TESz 3 1976 955–56
- FUV2 1977 133 (sm ~ lp votj vog ? ostj ? unk)
- MSzFE 1978 643–44 (lp unk epävarmoja)
- Häkkinen 1987 ES 338–39
- UEW 1988 533–34 (sm ~ lp votj vog ostj unk)
- Sammallahti 1988 UrLang 550 (ei lp)
- EWUng 1995 1537
- Koponen 1998 SUST 230 181