Etymologiadata:imsm:sabiccë-

*sabiccë-

Vastineet:

• Suomi: savita
• Karjala: savita
• Vepsä: sabita
• Vatja: savittsaa
• Pohjoisviro: sabitsema
• Eteläviro: sabitsõma
• Liivi:

mksm. *sabiccë- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

savita (Lönnr 1880) ’keritä (lampaita); vatvoa (villoja; Kal); kuopia (kana; InkVi) / (Schafe) scheren; (Wolle) walken; scharren (Huhn)’, savitsin (ei murt.) ’keritsimet (Lönnr); karstojen asemesta villan vatvomiseen käytetty jousilaite: karttajousi’
~ ink savita ’kuopia (kana); valita, puhdistaa (viljaa, papuja)’, savitsella ’kuopia (kana)’ | ka savita ’kartata villoja karttajousella t. vitsalla; piestä’ | ly sabida (prs. sabitau) ’keritä (lammasta)’ | ve sabita (prs. sabitšeb) ’vatvoa villoja’, sabitāzhe ’kuoputtaa’ | va savittsā ’kaapia, kuoputtaa (kana)’ | vi murt. savitseda, sabitseda id.

Lähdekirjallisuus:

• Turunen 1949 KalSk 268 (sm ~ ka ve)
• Vallinheimo 1956 KA 11 22
• SKES 1969 985 (+ ly va vi; vrt. deskr. sanoihin savakka ’vikkelä’, savistaa ’mennä joutuisasti’)
• Koponen 1998 SUST 230 164–65 (deskr.-onomat. sana)

[savita Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:savita