Etymologiadata:imsm:rüki-

*rüki-

Vastineet:

• Suomi: rykiä
• Karjala: rykie
• Vepsä: rügida
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *rüki- < kksm. *rüki- < vksm. *rükǝ-j- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

rykiä (Jusl 1745; yl. muualla paitsi LounSm) ’yskiä, selvitellä kurkkuaan / husten, sich räuspern’, rykäistä, rykäisy, ryittää ’yskittää’, yhd. rykimäaika ’poron t. hirven kiima-aika’, olla ryillään (ryjillään, ryvillään; KaakkHäme) ’kiimassa (sika)’, rykä (Gan 1787) ’yskä’
~ ka rykie | ly rügidä | ve ŕügd́ä, ŕüǵida ’rykiä, yskiä’

= lpN râkkât (E U Pi Lu In Ko Kld) ’olla kiimassa; astua, paritella (poro)’ (merkityslainana lp:sta PSm ja kaP murteisiin myös sm rykiä, ka rykie ’olla kiimassa (poro)’). Alk. onomat. sana. Ks. myös ryystää.

Lähdekirjallisuus:

• VW 3 1888 102–03 (sm ~ lp)
• Wiklund 1896 SUST 10 247 (samoin)
• Kettunen 1922 LVeHA 1 51 (+ ve)
• Tunkelo 1946 VeKÄH 748 (+ ka)
• SKES 1969 896 (+ ly; onomat.)

[rykiä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:rykiä