Etymologiadata:imsm:rää(k)ki-

*rää(k)ki-

Vastineet:

• Suomi: rää(k)kyä
• Karjala: reäkyö
• Vepsä:
• Vatja: rääkua
• Pohjoisviro: rääkima
• Eteläviro: rääḱmä
• Liivi:

mksm. *rää(k)ki- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

rääkyä (Agr; laajalti murt.) ’kreischen, brüllen; krächzen’, rääkkyä, (ruis)rääkkä ’Crex crex’
~ ink rǟkkiä ’rääkyä’, ruisrǟkki ’ruisrääkkä’, ruiskrǟkki id. | ka reäkyö ’parkua, rääkyä, raakkua’ | ly riägüdä ’rääkyä, huutaa’ | va rǟgun (prs.) ’meluta, räyhätä’, rǟgan (prs.) ’vaakkua, raakkua’ | vi rääkida (prs. räägin) ’puhua’, heina-, rukkirääk ’ruisrääkkä’ (sm > lpN rækkot (Lu Ko Kld T) ’parkua, rääkyä; (Ko Kld T myös) itkeä, laulaa itkuvirttä’).

Onomat. sanoja, vrt. räkättää.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 462a (sm rääkkä ~ vi rukkirääk)
• Ahlqvist 1856 WotGr 147 (+ va)
• Ahlqvist 1863 Suomi 2:1 16 (sm vi ~ unk regél ’kertoa’)
• Wiklund 1896 SUST 10 167 (+ lp)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 725 (lp < sm)
• Kettunen Vir 1949 144 (vi < as)
• E. Itkonen 1949–51 FUF 30 10
• SKES 1969 921 (+ ka ly)

[rääkyä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:rääkyä