Etymologiadata:imsm:pëhku
*pëhku
Vastineet:
- Suomi: pehku
- Karjala: pehku
- Vepsä: pehk
- Vatja: põhku
- Pohjoisviro: põhk
- Eteläviro: põhk
- Liivi: pȭ’kt⇐
mksm. *pëhku (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pehku (Flor 1678; yl.) ’rikki puidut oljet, pahna(t); roska, kuiva puun jäte / Stroh nach dem Dreschen, Spreu, Streu; (trockener Holz)abfall’, kuv. painua pehkuihin ’mennä maata’, pehka (Jusl 1745; paik. länsimurt.) ’laho puu, lahous, puun puru; heinän loput’, pehko id., pehkaantua (LounSm Häme), pehkeytyä (paik. itämurt.) ’mädätä, lahota, pehmetä’
~ ink pehku ’pehku, rikotut oljet’ | ka pehku (tav. mon. pehkut) id., pehko ’(a.) laho, mädäntynyt; (s.) laho, mädäntynyt puu t. kanto’, pehkovuo ’lahota, mädätä; mennä pehkuksi’ | ly pehk (mon. pehod) ’lahonnut koivu’ | ve pehk (mon. pehkod) ’lahopuu’ | va pe̮hku ’pehku’, (Must) pehessü- ’lahota’ | vi põhk (g. põhu) ’puidut oljet, pehku(t), pahna(t); rehu; ruumenet, roskat’, pehkida, pehastada ’mädäntyä (kosteuden takia)’ | li pē̮ʾkt ’hieno tomu (puinnin jälkeen)’.
~ ink pehku ’pehku, rikotut oljet’ | ka pehku (tav. mon. pehkut) id., pehko ’(a.) laho, mädäntynyt; (s.) laho, mädäntynyt puu t. kanto’, pehkovuo ’lahota, mädätä; mennä pehkuksi’ | ly pehk (mon. pehod) ’lahonnut koivu’ | ve pehk (mon. pehkod) ’lahopuu’ | va pe̮hku ’pehku’, (Must) pehessü- ’lahota’ | vi põhk (g. põhu) ’puidut oljet, pehku(t), pahna(t); rehu; ruumenet, roskat’, pehkida, pehastada ’mädäntyä (kosteuden takia)’ | li pē̮ʾkt ’hieno tomu (puinnin jälkeen)’.
Samaa deskr. alkuperää kuin pehko ja pehu, ks. näitä.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 124 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1875 Kieletär 2 53 (samoin)
- Setälä 1890–91 ÄH 459–60 (+ vi rantamurt. pehud)
- Wiklund 1919 MO 13 71 (pehku ~ pehu ~ pehna)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 27 (+ ve)
- Saareste 1924 LVEM 36 (tähän myös sm pehko ~ ka va)
- Kettunen 1938 LivW 284 (+ li)
- SKES 1962 508–09 (+ ka ly; pehku ~ pehu, deskr.)