Etymologiadata:imsm:päkkä
*päkkä
Vastineet:
mksm. *päkkä < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
päkiä (Gan 1787; EPohjanm EKarj, paik. Häme KSm ja ymp.) ’jalkapohjan paksuntuma varpaiden tyven kohdalla, (joskus myös:) peukalon lihasten kämmeneen muodostama kohouma; jalkapöytä (PKarj ja ymp.) / Fuß-, Daumenballen; Spann’, murt. myös päkiäinen (et. Savo KSm Kain Peräp Verml, osin P- ja KaakkHäme kaakkmurt. Pohjanm), päe (: päkeen; Satak, paik. Häme), päkiö (KPohjanm)
~ ink päkiäin ’hevosen kavion t. ihmisen jalkapohjan keskiosan pehmeä kohta’ | ka päkie ’jalkapöytä; jalkineen rintakappale’, päkiene id. | ly päged ’jalkapöytä’ | li päʾg, mon. pägīd ’päkiä’.
~ ink päkiäin ’hevosen kavion t. ihmisen jalkapohjan keskiosan pehmeä kohta’ | ka päkie ’jalkapöytä; jalkineen rintakappale’, päkiene id. | ly päged ’jalkapöytä’ | li päʾg, mon. pägīd ’päkiä’.
Tähän yhteyteen kuuluu todennäköisesti myös päkkä ’paksu t. pehmeä kohta lihassa (Gan); jalan t. käden päkiäinen (osin lounmurt.)’
~ vi päkk (g. päka) ’käden t. jalan päkiäinen; peukalo’ sekä mahdollisesti vi murt. päkk ’sieni’ | li päkā ’syötäväksi kelpaamaton sieni’; esitetyt etäsukukielten vastineet sen sijaan ovat epävarmoja.
~ vi päkk (g. päka) ’käden t. jalan päkiäinen; peukalo’ sekä mahdollisesti vi murt. päkk ’sieni’ | li päkā ’syötäväksi kelpaamaton sieni’; esitetyt etäsukukielten vastineet sen sijaan ovat epävarmoja.
Lähdekirjallisuus:
- MUSz 1873–81 453 (päkiä, päkkä ~ vi, md pekä ’maha’, ostj pŭka ’(linnun) kupu’, unk begy ’id., vatsa’)
- Thomsen 1890 BFB 272 (+ li päg; latv peka ? < vi)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 62 (sm päkkä ~ vi, lp bierggo ’liha’, md, syrj pe̮k ’mäti’, sam pärg ’eläimen sisukset’)
- Äimä 1919 SUST 45 244 (vrt. lpLu pautja ’majavanhausta’)
- Saareste 1924 LVEM 99–100
- E. Itkonen 1953–54 FUF 31 172 (sm ? ~ syrj), 306
- SKES 1962 681–82 (päkiä ~ ka ly li; erikseen päkkä ~ vi ? = lpLu pahkkē ’oravan vatsa’, md syrj)
- UEW 1988 379–80 (sm ? ~ lp md votj pekĺa ’kives(pussi)’, syrj ostj vog puki ’(eläimen) maha’)