Etymologiadata:imsm:polkë-
*polkë-
Vastineet:
- Suomi: polkea
- Karjala: polkie
- Vepsä: polkta
- Vatja: põlgottaa⇐
- Pohjoisviro: põlgama
- Eteläviro: põlgma
- Liivi: pȯlgõ
mksm. *polkë- < vksm. *+ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
polkea (Agr; yl.) ’treten’, johd. polkaista; polku, rinn. polko (lounmurt.) ’polku’; (kangaspuiden tms.) polkusin, polkunen, poljin; polanne (I- ja PSm) ’poljettu lumi t. tie, tien jälki; lumi- t. jääharjanne tiessä; kova, pinnalta kantava, alta upottava hanki’, polantaa ’upottaa kovan pintakerroksen alta (hanki)’
~ ink polkia ’polkea’ | ka polkie ’polkea, tallata, astua; sortaa, loukata, halveksia; astua (eläin), (halv.) maata, nussia’, polku ’polku, ura; halveksunta, epäsuosio, sorto; huono hinta’, polin ’poljin; polku’ | ly polgeda ’polkea, astua, tallata’ | ve polkta, poukta ’polkea, astua päälle’, polguz ’jalansija suksessa’ | va (e̮zre̮it) pe̮lge̮ttās ’(ohria) poljetetaan hevosilla, puidaan’ (? < vi) | vi põlata (prs. põlgan), põlastada ’halveksia’, põlg ’halveksinta, viha; panna, kirous’, vanh. kiel. (Göseken) pölckema ’puida suviviljaa’ | li polgə (prs. pūolgəb) ’parjata, soimata, moittia, halveksia’ (> latv pulgot ’puhua pahaa, parjata’), polgiji, polgī ’kalojen ajaja nuotanvedossa’, poĺtə (prs. pōĺtab) ’puida viljaa (= sm poljettaa (hevosilla viljaa))’. — Sm > nr murt. Sm polkku, -o ’polku’, samoin sm > lpN boalggat (In) ’panetella, parjata; ostaa alihintaan (In)’, N bolˈgim (In) ’(rukin, kangaspuiden) poljin’.
~ ink polkia ’polkea’ | ka polkie ’polkea, tallata, astua; sortaa, loukata, halveksia; astua (eläin), (halv.) maata, nussia’, polku ’polku, ura; halveksunta, epäsuosio, sorto; huono hinta’, polin ’poljin; polku’ | ly polgeda ’polkea, astua, tallata’ | ve polkta, poukta ’polkea, astua päälle’, polguz ’jalansija suksessa’ | va (e̮zre̮it) pe̮lge̮ttās ’(ohria) poljetetaan hevosilla, puidaan’ (? < vi) | vi põlata (prs. põlgan), põlastada ’halveksia’, põlg ’halveksinta, viha; panna, kirous’, vanh. kiel. (Göseken) pölckema ’puida suviviljaa’ | li polgə (prs. pūolgəb) ’parjata, soimata, moittia, halveksia’ (> latv pulgot ’puhua pahaa, parjata’), polgiji, polgī ’kalojen ajaja nuotanvedossa’, poĺtə (prs. pōĺtab) ’puida viljaa (= sm poljettaa (hevosilla viljaa))’. — Sm > nr murt. Sm polkku, -o ’polku’, samoin sm > lpN boalggat (In) ’panetella, parjata; ostaa alihintaan (In)’, N bolˈgim (In) ’(rukin, kangaspuiden) poljin’.
Sanan vastineena aik. pidetty vogI puwləl ’kalapato’, ostjI poγəl, E poχət ’maasta t. lumesta polkemalla tehty pato’ on semantt. syistä epävarma.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 124 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1871 KO 112 (polku ← polkea)
- Qvigstad 1881 Beiträge 55 (lp bolˈgim < sm)
- Thomsen 1890 BFB 274 (+ li (> latv))
- Saxén 1895–98 Lånord 196 (sm > nr murt.)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 106 (sm ~ ostj poγəl, ? samJr pul ’silta’)
- Setälä 1915 SUSA 30:5 77 (ural ~ ieur)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 105 (+ ve)
- Turunen 1949 KalSk 232 (+ ka)
- Mägiste Vir 1954 44 (+ ly va)
- FUV 1955 108 (? ~ ostj)
- Hakulinen Vir 1960 289 (Agr poljeskella: ’halveksia’ merk.-laina latinasta?; vrt. kuitenkin vi)
- SKES 1962 595 (ims)
- UEW 1988 392–93 (sm ? ~ vog ostj, ?? sam)