Etymologiadata:imsm:mänki-
*mänki-
Vastineet:
- Suomi: mänkiä
- Karjala: mänkyö⇐
- Vepsä: mänkta
- Vatja: mäntšiä
- Pohjoisviro: mängima
- Eteläviro: mänǵmä
- Liivi: mängõ
mksm. *mänki- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
mänkiä ’leikkiä (SAchrenius 1766; paik. länsimurt., et. LounSm); meluta, huutaa (paik. länsimurt.); takoa, lyödä (paik. Kymenl) / spielen; lärmen; schmieden, schlagen’
~ ink mäŋkü: mäŋgüllä ’soitimella (lintu)’, mäŋküttǟ ’opetella soittamaan’ | va mäntšǟ ’leikkiä’, mäŋko ’leikki’ | vi mängida ’leikkiä; pelata; soittaa; näytellä; hypistellä’, mäng (g. mängu) ’leikki, peli’ | li mäŋgə ’leikkiä’, mäng ’leikki’ (> latv meng̒ēt ’leikkiä’, meng̒e ’leikki’).
~ ink mäŋkü: mäŋgüllä ’soitimella (lintu)’, mäŋküttǟ ’opetella soittamaan’ | va mäntšǟ ’leikkiä’, mäŋko ’leikki’ | vi mängida ’leikkiä; pelata; soittaa; näytellä; hypistellä’, mäng (g. mängu) ’leikki, peli’ | li mäŋgə ’leikkiä’, mäng ’leikki’ (> latv meng̒ēt ’leikkiä’, meng̒e ’leikki’).
Varmaankin onomat. alkuperää. Huom. myös sm mänkyä ’puhua lujaa, kovalla äänellä’ ~ ka mänkyö ’pitää kovaa ääntä, mänkyä, vonkua’ | ly mäŋgüdä ’kiljua (karhu)’ | ve mäŋktä ’karjua, kiljua, mänkyä (esim. lehmä)’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 161a (sm ~ vi)
- Kreutzwald & Neus 1854 MythLieder 24 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 137 (va ~ vi)
- Thomsen 1890 BFB 55, 269 (+ li > latv)
- Ojansuu 1916 SKTT 165–66 (vi > sm)
- SKES 1958 359
- EEW 1982–83 1617