Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:künä

Sanatista

*künä

Vastineet:

mksm. *künä < vksm. *? (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kynä (Agr; yl.) ’kirjoitusväline; sulka, sen ontto keskisuoni t. tyvipää; (I- ja PSm) kaukalo, (olut)kuurna, kouru; ruuhi; polku / Schreibstift; Feder(kiel); Trog, Rinne; Pfad’, kyniähöyhentää’, kynäillä
~ ka kynäsulan t. höyhenen kynä; sulka; siipikynkkä; kirjoituskynä; viikatteen t. sirpin ruoto; ränni, kouru, kuurna’, kyniekyniä, höyhentää’ | ly küńäkynä, sulka’ | vi künaruuhi, purtilo, kaukalo, allas’ | li kinā, künāpieni tuohesta t. lepän kuoresta tehty astia’. — Alkumerkitys on ollut ’sulan kynä’ t. ’pitkulainen (kynän muotoinen) astia’. Kirjoittamiseen käytettiin varhemmin linnun sulasta tehtyä välinettä ja monissa kielissä sana ’sulka’ on tullut kirjoituskynän nimeksi, esim. lat penna (> nr penna, engl pen), ransk plume, ns Feder, unk toll, ven peró jne.
Lähdekirjallisuus:
  • Ahlqvist 1871 KO 150 (sm ~ vi)
  • VW 1 1874 72 (+ li)
  • *Toivonen 1927 FUF 18 176–78 (+ syrj ke̮jne̮s ’pytty, tiinu’)
  • Oinas Vir 1952 110 (+ ka)
  • SKES 1958 255 (+ ly; ? syrj)
  • E. Itkonen 1968 SKK 495 (ei syrj)
  • UEW 1988 664–65 (ims ? ~ syrj)

Etymologiadata:imsm:künä/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kynä

Etymologiadata talk:imsm:künä