Etymologiadata:imsm:küllä
*küllä
Vastineet:
mksm. *küllä < kksm. *küllä < vksm. *küllä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kyllä (Agr kylle; yl.) ’myöntösanana: niin, aivan; s:na: (yltä)kylläisyys, runsaus, riittävyys, rikkaus (»syö kyllänsä» ’kylliksi’) / (Affirmation) ja; (Subst.) überfluß, Genüge’, yhd., johd. ja taiv.-muotoja: yltäkyllä t. yltäkyllin, kylläksi, kylliksi, kyllän, kyllältä, -lti, kyllin; kylläinen, kyllästyä, kyllyys, kylläys l. kylleys jne. (sm > nr murt. Sm kyll ’kyllä’, kylliks ’riittävästi’)
~ ink kül, küllä (adv.) ’kyllä’, küllä (s.) ’kylläisyys’, küllǟst (adv.) ’riittävästi, runsaasti, yllin kyllin’, külläin ’kylläinen, lihava’, küllüs ’kyllyys, rikkaus’, küllöittǟ ’kyllästyttää’ | ka kyllä ’(adv.) kyllä (ilmaisemassa myönnytystä t. tehostamassa väitettä); (s.) (yltä)kylläisyys, rikkaus, runsaus, (kylläelo) varakkuus; (adv.) kylliksi, kylläksi’, kylläine ’kylläinen, tyytyväinen; lihava; runsas, hyvin varustettu’, kyllävä ’varakas, rikas; lihava’, kyllys ’kylläisyys; kylläinen’, kyllästyö ’tulla kylläiseksi; lihoa; saada tarpeeksi; kyllästyä’ | ly külläl(di) ’kylliksi, kyllälti’, külläińe, küĺäińe ’kylläinen, tarpeeksi syönyt, lihava’ | ve küĺ(ĺ)äks ’kylläksi’, küĺĺaińe, külǟńe, külleińe ’lihava, kylläinen’, külduda ’kyltyä’, küllaštuda ’lihoa’ | va (Kukk) küllä ’kyllä’, küllässüä ’kyllästyä’ (< sm) | vi küll (g. külla) ’runsaus, kyllyys’, küll ’kyllä; kyllin, tarpeeksi’, küllus ’kyllyys, runsaus’, küllane ’kylläinen’, küllalt ’kylliksi’ | li kiʾl, kil, kül ’kyllin, kyllä, tosin’, killəld ’kyllälti’
~ ink kül, küllä (adv.) ’kyllä’, küllä (s.) ’kylläisyys’, küllǟst (adv.) ’riittävästi, runsaasti, yllin kyllin’, külläin ’kylläinen, lihava’, küllüs ’kyllyys, rikkaus’, küllöittǟ ’kyllästyttää’ | ka kyllä ’(adv.) kyllä (ilmaisemassa myönnytystä t. tehostamassa väitettä); (s.) (yltä)kylläisyys, rikkaus, runsaus, (kylläelo) varakkuus; (adv.) kylliksi, kylläksi’, kylläine ’kylläinen, tyytyväinen; lihava; runsas, hyvin varustettu’, kyllävä ’varakas, rikas; lihava’, kyllys ’kylläisyys; kylläinen’, kyllästyö ’tulla kylläiseksi; lihoa; saada tarpeeksi; kyllästyä’ | ly külläl(di) ’kylliksi, kyllälti’, külläińe, küĺäińe ’kylläinen, tarpeeksi syönyt, lihava’ | ve küĺ(ĺ)äks ’kylläksi’, küĺĺaińe, külǟńe, külleińe ’lihava, kylläinen’, külduda ’kyltyä’, küllaštuda ’lihoa’ | va (Kukk) küllä ’kyllä’, küllässüä ’kyllästyä’ (< sm) | vi küll (g. külla) ’runsaus, kyllyys’, küll ’kyllä; kyllin, tarpeeksi’, küllus ’kyllyys, runsaus’, küllane ’kylläinen’, küllalt ’kylliksi’ | li kiʾl, kil, kül ’kyllin, kyllä, tosin’, killəld ’kyllälti’
= lp gâlˈlĕ, gâllĕ ’kyllin, riittävästi; paljonko’, gâl, gâlĕ, gâllĕ ’kyllä, kyllä kai’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 533 (sm ~ vi)
- Sjögren 1828 GS 1 220 (+ lp)
- Lönnrot 1854 Enare 227
- Ahlqvist 1859 Anteckn 91 (+ ve)
- Budenz 1869 NyK 7 38 (+ li)
- VW 1 1874 68
- Ojansuu 1907 KKO 79 (+ ka)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 58 (sm > nr murt. Sm)
- SKES 1958 253–54 (+ ly)
- Häkkinen 1987 ES 132