Etymologiadata:imsm:kohëlo

*kohëlo

Vastineet:

• Suomi: kohelo
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro: kohhil
• Liivi:

mksm. *kohëlo (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kohelo (SAchrenius 1766; LounSm Häme EPohjanm kaakkmurt., paik. Savo KPPohjanm), koheli ’hauras, huokoinen, kuohkea, ilmava; (kuv.) hölmö / spröde, bröckelig, luftig; tolpatschig’, koheltaa (Satak Häme) ’hosua’, koho (a.) ’hauras, laho’
~ vi kohel ’hauras, huokoinen’.

Deskr. sanoja, jotka liittyvät semanttisestikin kohota verbiin. Koska tämänkin merk. usein on ’tulla kuohkeaksi, ilmavaksi’, voitaneen molempia verrata onomat. kohista sanueeseen. Vrt. myös kaheli.

Lähdekirjallisuus:

• Lönnrot 1874 SRS 1 688 (kohelo ~ koho)
• Ruoppila Vir 1955 227
• EEW 1982–83 889 (vi kohel ~ kohota vastineineen)

[kohelo Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kohelo