Etymologiadata:imsm:iu(k)ku-

*iu(k)ku-

Vastineet:

• Suomi: iukua
• Karjala: iukuo
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro: iukõlõma←
• Liivi: i’ukõ?

mksm. *iu(k)ku- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

iukku, iuku (paik. länsi- ja itämurt.) ’vinkuva, potkiva, niskuroiva (huonotapainen hevonen); äkäinen (ihminen) / winselnd, ausschlagend, störrisch (Pferd); zänkisch’, iukua (Lönnr 1874), iukkia, iukaista ’vingahtaa, äännähtää kimakasti; potkaista kiukuissaan (tav. hevosesta)’
~ ka iukkoa, iukuo ’äännellä (vihainen hevonen)’ | viE iukama, iukelema ’potkia (takajaloilla) ja samalla huutaa (hevonen)’ | li iʾukə, iʾukšə, iʾukšlə ’iukua, huutaa vihaisesti (hevonen)’.

Onomat. sanoja, vrt. sm ka iu vihaisen hevosen ääntä kuvaava interj.

Lähdekirjallisuus:

• Kettunen 1938 LivW 79 (sm ~ li)
• SKES 1955 111 (+ viE)

[iukku Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:iukua