Etymologiadata:imsm:sin-A

*sin-A

Vastineet:

• Suomi: sinä
• Karjala: sie
• Vepsä: sinä
• Vatja: siä
• Pohjoisviro: sina
• Eteläviro: sina
• Liivi: sinā

mksm. *sin-A < kksm. *tin < vksm. *ti-n (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

sinä (Agr; yl.), murt. sie, sä, sää ’du’, johd. sinutella, yhd. sinunkaupat
~ ink siä | ka sie, sinä | ly sina, sinä | ve sina, sińä, sä | va siä | vi sa, sina | li sa, sinā ’sinä’

= lp don | md ton | tšerL təń, I tə̑ń, tə̑jə̑, tə̑j | votj ton (adess. ti̮nad) | syrj te (adess. tenad) | unk te ’sinä’, vanh. ten-magad ’sinä itse’ || samJn tod́i | T tannaŋ | slk tat, tan | Km Kb M tan id.

Pronominit edustavat kahta eri tyyppiä: *tin(ᴈ) / *tän(ᴈ) (> ims tšer votj syrj unk) ja *tun / *tə̑n (> lp md sam). Saman konsonanttiaineksen sisältäviä vastaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa: jukag tet, m-int tvám, lat tu, ns nr du ’sinä’. Sen sijaan osassa ural kieliä (vog ostj) 2. persoonien pronominin alkukonsonanttina on n-. Ks. myös te.

Lähdekirjallisuus:

• Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
• Porthan 1771 OS 5 135 (+ lp unk)
• Sjögren 1821 GS 1 28 (+ md tšer votj syrj)
• Klaproth 1823 AP 296 (sm ~ alt)
• Gottlund 1832 Otawa 261 (+ ka)
• Sjögren 1832 GS 1 565 (+ va)
• Diefenbach 1851 VWGoth 2 712 (sgr ~ ieur jukag kamtšadaali)
• Budenz 1867 NyK 6 413 (+ li; myös vog ostj)
• O. Donner 1879 Verwandtschaft 99 (+ ve)
• Halász 1893 NyK 23 267 (+ sam)
• Wiklund 1906 MO 1 53 (sgr ~ ieur)
• Ojansuu 1922 Pron 56–62 (sgr; kaksi tyyppiä: etu-/takavok.)
• Collinder 1940 Jukag 70–71 (~ jukag)
• FUV 1955 57, 156
• SKES 1969 1034–35 (+ ly; ims ~ tšer votj syrj unk, toista tyyppiä lp md sam, vrt. jukag ieur)
• TESz 3 1976 869
• FUV2 1977 74, 155
• MSzFE 1978 621
• Janhunen 1981 SUSA 77:9 14 (sam ~ sm-perm *tun, joka säilynyt vain lp md sam; muut mahd. yhteydessä monikon pron:eihin)
• Häkkinen 1987 ES 282–83
• UEW 1988 539
• EWUng 1995 1491–92

[sinä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:sinä

Keskustelu

Tässä lienee ollut joku lapsus. Rekonstruktion ilmeisesti pitäisi olla *cinä eikä *sinä — olkoonkin että etelävirossa ei ole affrikaatan häivääkään, mutta eipä ole monissa muissakaan sananalkuisissa *c-tapauksissa, esim. *cilta, *citkë→, *cüvä. Siirrän sivun.

Periaatteessa voisi sitäkin epäillä että *c- > *s- oli jo kantasuomalainen, ja koko tyyppi *cirise-, *copisë-, *cärise- onkin hieman myöhempi uudennos, ehkä sekundääristi kielialueelle tulleita sanoja, tai sitten eteläviron omaa deskriptiivistymiskehitystä (tähän viittaa erityisesti *cirppi jonka lainaoriginaalissa oli jo ieur. *s-). Erityisesti deskriptiiviverbeissä on muutakin fonologista sekundäärisyyttä laajalti, esim. länsisuomessa sananalkuista f:ää ja konsonanttiyhtymiä, karjalan–vepsän tienoilla soinnillisia konsonantteja ja affrikaattoja. Ainoa tapaus, jossa on sekä oletettava muutos *ti > *ci että etelävirossa todettavissa oleva sananalkuinen ts-, lienee *cika. Mutta rekonstruktioiden kaikkinainen muuttaminen tämän suhteen vaatisi kai merkittävämpää keskustelua. --J. Pystynen (lähetä viesti) 18. tammikuuta 2023 kello 18.46 (EET)

Palautetaan Petrin toivomuksesta YSuS-päivityksen yhteydessä rekonstruktio *sinä: *sinä pro *cinä oli samanlainen heikko aste kuin sanassa *hän pro *sän (Kallio 2007: 242). --Juha Kuokkala (keskustelu) 12. syyskuuta 2024 kello 23.10 (EEST)