Etymologiadata:imsm:inhi-minen
*inhi-minen
Vastineet:
- Suomi: ihminen
- Karjala: imehnine
- Vepsä: inehmoi
- Vatja: inehmiin
- Pohjoisviro: inimene
- Eteläviro: inemine
- Liivi: S imi
mksm. *inhi-minen < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
ihminen (yl.) ’Mensch’, murt. imeinen, iniminen, aik. myös ihmeno, imehno, imeno, inehmo, inehminen, inehmino, imehinen, (vanh. kiel. jo Agr) inhiminen, inheminen, inihminen, johd. inhimillinen (Agr)
~ ink inhimin, inmihīn, inmīn, inimäine, inimeine ’ihminen’ | ka imehnine, inehmine ’id.; nainen’ | ly inahmoi, ińehmińe ’naisihminen, nainen’ | ve ińehmoi, -mō, -me̮i ’kömpelö, laiska t. kivulloinen ihminen; naisesta käytetty haukkumasana’ | va inehmīn, (Kukk) inimäinä, -mäine ’ihminen’ | vi inimene, (murt.) inemine id. | li (Sal) imi id. (sm > lpR innemi, innim: paha innemi ’paholainen’)
~ ink inhimin, inmihīn, inmīn, inimäine, inimeine ’ihminen’ | ka imehnine, inehmine ’id.; nainen’ | ly inahmoi, ińehmińe ’naisihminen, nainen’ | ve ińehmoi, -mō, -me̮i ’kömpelö, laiska t. kivulloinen ihminen; naisesta käytetty haukkumasana’ | va inehmīn, (Kukk) inimäinä, -mäine ’ihminen’ | vi inimene, (murt.) inemine id. | li (Sal) imi id. (sm > lpR innemi, innim: paha innemi ’paholainen’)
? = mdE inže, M indži ’vieras, vierailija’.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- Sjögren 1849 MélR 1 183 (+ li)
- Ahlqvist 1856 WotGr 125 (+ va)
- Setälä 1890–91 ÄH 271 (+ ka)
- Toivonen 1923 Suomi 5:2 368 (+ md)
- SKES 1955 102 (+ ly md; ? smJr ńenetsʾ, Jn ennet́e, T ŋanasaŋ ’ihminen, samojedi’)
- FUV2 1977 37 (? sam, ei md)
- Häkkinen 1987 ES 60–61
- Koivulehto 1991 SbÖAW 566 79–82 (< ieur)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ojansuu 1909 Vir: 77–80 | Kantamuoto inehminen ~ imehninen joko < johd. *ilme-hinen tai < *imehmes- < yhdyss. *imeh-mees | |||||
| Koponen 2000 CT 59: 100–112 | Tarkennus: Kontaminaatiokehityksiä johdoksista (*)imehinen (⇐ imeh) ja ilminen (⇐ ilma; = saaP âlmâš) |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Toivonen 1923 Suomi 5:2: 368 | = mdE inže | |||||
| Koponen 2000 CT 59: 108–109 | Vastaan | Ensitavun vokaali epäsäännöllinen; ims. sanan vartalovariantit inhVm-, inehm- ovat sekundaareja |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1991: 79–82 | imsm + md ← kie/esigerm/esiarj *ǵn̥h1- (*ǵn̥h1-e/o-, *ǵn̥h1-ye/o-) > mint jā́ḥ 'jälkeläinen'; msk kon-r 'poika; ylhäinen mies | Palatovelaarin *i (odotuksenmukaisen *j:n sijasta), koska *jn olisi fonotaktisesti mahdoton |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liukkonen 1999: 61–62 | Baltt. partisiipista *inžinmī > liett įžymì ’tunnettu’ |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Juho on vuoden 2015 CIFU-esitelmässään esittänyt, että sekä imsm että mordvan vastineet voidaan palauttaa *jenšV-tyyppiseen asuun. Vaikuttaa uskottavalta, ja tällaisen rekonstruktion voisi mielestäni tänne sanakirjaan lisätä, kun tästä tietueesta varhaiskantasuomen rekonstruktio puuttuu kokonaan.
Toisaalta tätä imsm-mordvalaista sanuetta on pidetty myös substraattisanana (näin Zhivlov 2015), mikä johtunee siitä, että vokaalivastaavuus on näennäisen epäsäännöllinen, mutta tästä päästään eroon Juhon ehdottamalla tavalla. Tietysti näin suppean läntisen levikin valossa jokin substraattialkuperä olisi myös mahdollinen, mutta sana ei merkityksensä puolesta sovi niin hyvin siihen varsin selvien substraattisanojen joukkoon, jossa ovat sika, haapa, pähkinä ja monet muut.
Sanalle esitettyä indoeurooppalaista etymologiaa en pidä *š:n takia kovin vakuuttavana, oli vokaalirekonstruktio sitten mikä tahansa. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 1. helmikuuta 2021 kello 22.07 (EET)
- Oli Ojansuun–Koposen selitysvarianteista muuten mitä mieltä tahansa, niin minusta heillä on pointtia siinä, että laajemmassa ims. kontekstissa inhi-vartalovariantti näyttää sekundaarilta – h:n metateesithän ovat säännönmukaisesti tavanneet tapahtua sanan lopusta alkuun päin eikä päinvastoin. Vaikuttaa hieman suomikeskeiseltä olettaa inhimistä vanhimmaksi muotovariantiksi. (Toisaalta kuten Esko Koivusalo (SUST 228: 250) toteaa, suomessakin tämä muoto näyttää esiintyneen lähinnä vanhassa kirkkokielessä, johon se olisi ehkä saattanut päätyä aikanaan inkerinmaalta novgorodilaislähtöisen kristillistämisen yhteydessä.) Mutta kantasuomen rekonstruktiomuodossakin voi siis vielä olla säätämistä, sikäli kuin nyt tällaisia epäselviä tapauksia halutaan säätää. --Juha Kuokkala (keskustelu) 26. maaliskuuta 2021 kello 01.17 (EET)
- Minun mielestäni kannattaa tarpeen mukaan kyllä säätää, jos uutta selvyyttä tulee. Täytyypä perejtyä tuohon -h-metateesiasiaan tarkemmin. Kiintoisia huomioita.
- Mitenhän todennäköisiä tällaiset novgorodilaisen kristillistämisen myötä levinneet kehitykset ovat? Siis ei varmasti kulttuurihistorian valossa mikään huono selitys sinänsä, mutta olisi hyvä nähdä jotain rinnakkaistapauksia, muuten tuntuu vähän spekulatiiviselta. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 26. maaliskuuta 2021 kello 01.22 (EET)
- Metateesihuomio on tosiaan hyvä, samanlainen tapaus on myös esim. kahmalo (< *kamhalo) < *kamahlo. Tämä myös kumonnee mahdollisuuden pitää mordvan sanuetta vastineena. Jonkinlainen sanahahmon kontraktio *InVšV > *InžV kai olisikin mahdollista, mutta tällöin *i- edellyttäisi vokaalistolle lähinnä lähtöasua *(j)enäšV, millaisesta itämerensuomessa ei ole mitään todisteita.
- Muutakin epäselvää vielä jää, esim. kumpi varianteista inehmine(n) ja imehnine(n) on vanhempi? Yhtäältä voisi olettaa esim. "dissimiloivaa metateesiä" *m…n…n > n…m…n, toisaalta jotain sanueen imeh (tai imeä??) vaikutusta, jos kyse ei ole suoraan tämän johdoksesta. Hieman eri dissimilaatiota lisäksi edustanee tverinkarjalan imehline. Ensi näkemältä rinnakkaisjohdoksen oloinen vepsän inehmoi ikävä kyllä ei taida todistaa ineh-asujen alkuperäisyydestä, koska -oi-johdokset muutenkin on usein muodostettu "leikaten" / "suffiksinvaihdolla". — Tai miten selitetään 2. tavun vokaalivastaavuus sm. inhiminen ~ karj. inehmine (ja lyydin inahmoi)? Muodollisesti voisi olettaa taustalle *-ih-vartaloa (siis ? *inih : *inihe-), mikä olisi idässä ensin normaalisti madaltunut *-eh-vartaloksi ja ehkä yleistänyt tämän nominatiiviinkin (vrt. tyyppi *kaunis : *kaunehe-, vepsässä myös oreh < *orih), mutta olisi vaikea selittää miksi tällaista johtamatonta kantasanaa ei ole säilynyt.
- Selittämättömyyksiä on oikeastaan niin paljon, että koko vastinekimppua katsoen tuntuu toistaiseksi arveluttavalta pitää sanuetta edes kantasuomesta periytyvänä. --J. Pystynen (lähetä viesti) 27. maaliskuuta 2021 kello 10.45 (EET)