Etymologiadata:imsm:apila
*apila
Vastineet:
mksm. *apila (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
apila (Tillandz 1683 apilas; yl.), apelias (VR 1644), apeljas ’Trifolium / Klee’
~ ka apilas | va apila id.
~ ka apilas | va apila id.
? < baltt (*abilas), vrt. latv abols ’apila’, ābuls, ābolis, ābele ’apila; omena’, mpr wobilis ’apila’, woble ’omena’ (li ɔ̄ʾbiĺ, ɔ̄ʾbliń, āʾbliń ’apila’ ehkä myöh. laina < latv).
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1890 BFB 156 (sm ~ ka; ? < baltt; li < latv)
- Kalima 1936 BL 67
- Nieminen Vir 1940 377–78
- SKES 1955 21
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Thomsen 1890: 93, 147, 156 | x | ? ← ba *obilas vrt. lv ābuls, āboliņš, pr wobilis id. | Suhde sm a ~ lt o on sama kuin sanoissa sm lapio ~ lt lopėta id.; balttilaislainoihin kuuluu heinänviljely- ja karjankasvatussanastoa, myös heinä, kulo, luhta, vihvilä ja ätelä | |||
| Wiklund 1896: 46 | + | Puolesta | Sama vokaalisuhde on myös sanassa lava < lt lova | |||
| Nieminen 1940 Vir: 377–8 | x | Tarkennus: < ba *abilas, vrt. lv murt. abols id. | Ba sanueessa d- on alkuperäinen, mutta se on lätissä ja preussissa kontaminoitunut vokaalialkuisen 'omena'-sanan kanssa; lyhytvokaalinen lähtömuoto selittäisi ims a:n | |||
| Kalima 1940 Vir: 385–8 | x | Puolesta | Ba 'apila'- ja 'omena'- sanueet ovat samaa alkuperää ja ajatus kolmesta rinnakkaisesta kontaminaatiosta epätodennäköinen | |||
| Suhonen 1984 Juuret: ss.? | + | Puolesta | Balttilaisperäistä kasvisanastoa ovat myös halme, havu, herne, kaarna, karve, korsi, lehti, leppä, lunka, metsä, mänty, ohdake, siikanen ja takiainen | |||
| Koivulehto 1990 ImsKont: 152 | + | Puolesta | kba ā > ksm a osoittaa sanan kuuluvan ksm:n balttilaislainojen vanhempaan kerrostumaan, kuten lapa, lapio, lava ja vakka | |||
| Salo 1997: 55–6 111 | + | Puolesta | Valkoapila on levinnyt karjanhoidon myötä (ks. tarkemmin) | |||
| Koivulehto 2000 LiBa: 106–07 | - | + | x | Tarkennus: ← kba *ābilas t. *ābiljas eikä *a- | Lainana lv abols-sanan suorasta kantamuodosta odottaisi muotoa *apola t. *apula; lv muoto lienee muodostunut myöhään sanan amols 'misteli; apila' pohjalta; balttilaislainoihin kuuluu paljon kasvinnimiä sekä heinänviljely- ja karjankasvatussanastoa, myös heisi (vi õis) ja siemen; lähtömuoto ehkä ← kba-sl *ābl- 'omena' [ks. tarkemmin] | |
| Pystynen 2018: 71–2 | x | Tarkennus: kuuluu balttilaislainojen nuorempaan kerrostumaan | Sanansisäinen t. vartalonloppuinen i ei yleensä esiinny itämerensuomen vanhassa perintösanastossa t. vanhimmissa lainakerrostumissa; kba ā → ksm a onkin balttilaislainojen nuoremman kerrostuman edustus. |