taivas

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *taivas

suomen taivas
karjalan taivas
vepsän taivaz
vatjan taivaz
viron taevas
eteläviron taivas
liivin tōvaz

Levikki ja merkitykset

Taivaankanteen viittaava merkitys sanalla on kautta koko kieliryhmän, useimmissa kielissä myös kristillisen taivaan merkitys. Liivissä tavataan 'taivaan' ohella myös merkitykset 'myrsky, rajuilma', jotka ovat myöhemmin kehittyneitä.

Alkuperä

Vaikka sanalla ei ole vastineita etäsukukielissä, palautuu sana luultavasti kantasuomea vanhempaan kielentasoon, koska se on vanha laina kanta-arjalaisesta sanasta *daywás. Arjalaisen lähtömuodon vastineita ovat mm. sanskritin deváḥ ‘taivaallinen; jumala’ ja muinaisiranilaisen avestakielen daēvō ‘demoni’, jonka merkitys on sekundääristi kehittynyt ‘jumalan’ merkityksestä.

Useimmilla indoiranilaisilla lainasanoilla on vastineita muissa uralilaisissa kielissä eli ne ovat vanhempia kuin esimerkiksi kantasuomen germaaniset lainasanat, ja niin tätäkin lainaa on pidettävänä vanhana suppeasta levikistä huolimatta. Sananloppuinen -s viittaa myös varhaiseen alkuperään, sillä myöhemmissä iranilaisissa kielissä s muuttui h:ksi. Myös balttilaista laina-alkuperää on esitetty, mutta kantabaltin *deiwas (josta latvian dìevs, liettuan diẽvas, muinaispreussin deywis ‘jumala’) ei vokaalistonsa puolesta sovi lainasanan lähtömuodoksi hyvin, vaan indoiranilainen alkuperä on tältä kannalta selvästi parempi.