peni

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *peni

suomen peni
karjalan penikkä←
vepsän '
vatjan peni
viron peni
eteläviron pini
liivin pi’ņ

Levikki ja merkitykset

Peni merkitsee yleisesti 'koiraa' eräissä suomen ja viron murteissa, etelävirossa ja liivissä. Viron yleiskielessä sanalla on samantapainen halventava sävy kuin suomen 'piskillä'. Suomen yleiskielessä peni on harvinainen, mutta sen johdokset pentu ja penikka tavallisia 'kasvuikäisen koiran' merkityksessä; merkityksen siirtymän kautta pennuiksi kutsutaan eräiden muidenkin eläinten poikasia. Karjalankin vastine esiintyy vain vastaavissa johdoksissa pentu ja penikkä. Myös vatjassa ja inkeroisessa on penikka 'koiranpentu', mutta vatjassa myös yhdyssana penikoira 'narttu'.

Alkuperä

Peni on alkujaan johdos aiemmasta, kantauraliin palautuvasta sanasta *penä, mikä selittää sen i-vartalon (i-vartaloiset sanat eivät pääsääntöisesti ole myöhäiskantasuomea vanhempia). Samaan kantasanaan palautuvat pohjoissaamen beana (gen. beatnaga) muiden saamelaiskielten vastineineen (tämäkin on johdos), ersän пине, mokšan ṕińɛ̆, niittymarin пий ja vuorimarin пи, komin пон sekä udmurtin пуны 'koira'. Koska sanalla ei ole vastineita ugrilaisissa eikä samojedikielissä, on sitä aiemmin pidetty vasta suomalais-permiläiseen kantakieleen palautuvana. Tällaiselle välikantakielen tasolle ei ole kuitenkaan löydetty perusteita viimeaikaisessa tutkimuksessa. Sana täytyy siis olettaa joko kantauralilaiseksi, jolloin sen vastineet ugrilaisissa ja samojedilaisissa kielissä ovat kadonneet (korvautuneet muilla sanoilla), taikka lainaksi jostakin tuntemattomasta kielestä uralilaisiin kieliin. Koska nykykielten sanoille kuitenkin voidaan rekonstruoida yhteinen kantamuoto *penä, ei laina-alkuperä ole todennäköinen.

Monissa itämerensuomalaissa kielissä on vanha koiran nimitys *peni korvautunut toisella sanalla *koira, joka on myös uralilaista alkuperää, mutta alun perin tarkoittanut 'urosta' ja sittemmin 'uroskoiraa'.